|
28.5.2005 Ammattitaitona sirkushuvit! Estradille astelee kolme peruukkipäistä nuorta naista kissamaisen viekkain askelin. He ottavat yleisön nopeasti haltuunsa kevyesti flirttailemalla. Hetkeä myöhemmin he taiteilevat jo katosta roikkuvista renkaista. Kohta lavalla esiintyy vannerenkailla taiteileva tyttö, jonka jälkeen kaksi miestä esittävät itämaisen taistelun oranssien lippujen hulmutessa. Miesten huudot tuovat koreografiaan voimakkaan kamppailun henkeä. Lopuksi katosta roikkuvan pitkän liinan ympärille kietoutuu kaksi esiintyjää. Japanilainen rauhallinen musiikki ja lakanoissa taidokkaasti kiipeilevä pariskunta luovat intiimin tunnelman. Palovammoja ja nyrjähdyksiä ”Tämä on pelon voittamista. Alussa pelottaa todella paljon, mutta kun pelon lopulta voittaa, tunne on aivan uskomattoman hieno”, viimeisimmässä numerossa esiintynyt Jukka Juntti, 20, kuvailee. Lahden käsi- ja taideteollisuusopiston oppilaitoksessa sirkustaiteen perustutkintoa suorittava Jukka on erikoistunut ilma-akrobatiaan. Kolmen vuoden pituiseen koulutukseen sisältyy sirkustaiteen lisäksi myös teatteria, tanssia ja ilmaisutaitoa. Onnettomuuksia tapahtuu koko ajan. Mustelmat ja palovammat ovat alalla arkipäivää, ja yleisimpiä onnettomuuksia ovat revähdykset ja nyrjähdykset. ”Treenatessa olen niin varovainen, että vapaa-ajalla ei sitten osaa enää varoa”, Jukka naurahtaa. Juhlissa Jukka muistaa viihdyttää kavereitaan vakiotempullaan, eli käsilläseisonnalla. Kummallisin paikka, missä hän on seisonut käsillään oli keskellä Saksan moottoritietä. Liikenne sentään oli pysähdyksissä kyseisen tempun aikana. Vääriä kuvitelmia ja ennakkoasenteita Jukan kanssa esityksen viimeisessä numerossa taiteillut Heidi Sadonkorpi, 25, on harrastanut aikaisemmin tanssia ja tulisirkusta. Elokuva-alaakin opiskellut Heidi huomasi sirkustaiteen olevan kuitenkin enemmän hänen juttunsa opintojensa loppumetreillä. Alan vaihto oli hänen mielestään oikea ratkaisu. ”Halusin tehdä jotain tosi paljon fyysisempää. Ja tässä ei tarvitse pahemmin miettiä, tehdä vaan”, Heidi toteaa. Harvoilla on käsitystä siitä, mitä sirkusalan koulutusohjelma oikeasti on. Ennakkoasenteet ja vähättelevät kommentit eivät ole harvinaisia. ”Heitä voltti” tai ”Tee taikatemppu” ovat monien yleisimpiä ensikommentteja Heidin opiskelualasta kuullessa. Toteamuksia, kuten ”Kyllä mäkin osaisin vaan pistää pellenenän päälle” kuulee myös. Sirkusala ei ole kuitenkaan tällaista. ”Se on fyysisesti ja henkisestikin todella rankkaa, mutta hauskaa hommaa”, kavereihinsakin sirkusinnostuksen tartuttanut Heidi myhäilee. Kuntoaan Heidi pitää yllä juoksemalla, punnertamalla ja tekemällä vatsalihasliikkeitä metsälenkillä. Kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä Viime jouluna sirkusalan perustutkinnon suorittanut Sanna Vellava vastaa WorldSkillsin ajan sirkusalan esitysten ohjauksesta. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös koreografioiden hiominen, sekä tyylin, ilmaisun ja visuaalisen ilmeen toimivuudesta huolehtiminen. ”WorldSkillsissä esitettäviä näytöksiä on hiottu jo useampia kuukausia. Keväällä harjoiteltiin parin jakson ajan neljästä kuuteen tuntia päivässä, ja viides jakso oli omistettu pelkästään kisoille”, Sanna paljastaa. Sannan mukaan sirkustaiteen alalle hakee tietyntyyppisiä ihmisiä. He ovat ennakkoluulottomia ja esiintymishaluisia, ja jotka pitävät liikkumisesta ja fyysisestä tekemisestä. ”Tässä hommassa tarvitaan kuitenkin kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Se on kokonaisvaltaista ja vaatii täydellistä sitoutumista.” Sirkustaide-esityksiä voi käydä päivittäin katsomassa global skills villagen stagella. Esitykset toteuttaa Lahden käsi- ja taideteollisuusopiston oppilaitos. Teksti: Anna Kopteff
|
